Thursday, March 11, 2004
Tässä osoitteessa voit seurata tarinaa Viuhtista ja metsänhengestä.
Tarina alkaa aurinkoisena iltapäivänä Helsingissä, työharjoittelun tyvenenä hetkenä. Nappiradio viettää pop-musiikin juhlaa korvissani ja seinältä katsoo äreä sika: "Kuka keksi aamun?" Aamulla heräsin painajaiseen, tiskasin samalla kun kaurapuuro valmistui ja pakkasin reenikamat reppuun.
Tänään on hyvä päivä, keväinen ja valoisa. Mieli on sen mukainen, päiväjäänteisestä painajaisesta huolimatta. Mieli on hyvä senkin vuoksi, että elän perjantaita, vaikka on vasta torstai. Huomenna elän perjantain uudestaan.
Söin tänään pannukakkua lounaalla, eilen tein illalla itselleni riisipuuroa. Ruoka on tärkeä asia, varsinkin tässä tarinassa. Metsänhenki nimittäin elää ruoalla, kuten Viuhtikin. Enkä minäkään ikinä ruoasta karsi, vaikka rahat olisivat huvenneet. Eilen ostin kaupasta ruokaa kolmelläkymmenellä eurolla.
Psyykkaan jo itseäni tämänpäiväiseen kuntosaliharjoitukseen, tankkaan banaanilla ja appelsiinilla jotta jaksan töiden jälkeen urakoida hyvää oloa. Sparin vesipullosta kulauttelen myös alvariinsa, vaikka vesipullopelleily on mielestäni aina ollut hieman naurettavaa. Luulen kuitenkin, ettei ihmiselle ole pahaksi tehdä itsestään hieman naurettava silloin tällöin. Saapahan syyn nauraa.
Näin siis alkaa tarina Viuhtista ja metsänhengestä. Jos haluat lukea lisää, se saattaa olla mahdollista taas muutaman päivän päästä. En kuitenkaan lupaa mitään, sillä metsänhenkiä ei voi käskeä. Peukut pystyyn.
Tarina alkaa aurinkoisena iltapäivänä Helsingissä, työharjoittelun tyvenenä hetkenä. Nappiradio viettää pop-musiikin juhlaa korvissani ja seinältä katsoo äreä sika: "Kuka keksi aamun?" Aamulla heräsin painajaiseen, tiskasin samalla kun kaurapuuro valmistui ja pakkasin reenikamat reppuun.
Tänään on hyvä päivä, keväinen ja valoisa. Mieli on sen mukainen, päiväjäänteisestä painajaisesta huolimatta. Mieli on hyvä senkin vuoksi, että elän perjantaita, vaikka on vasta torstai. Huomenna elän perjantain uudestaan.
Söin tänään pannukakkua lounaalla, eilen tein illalla itselleni riisipuuroa. Ruoka on tärkeä asia, varsinkin tässä tarinassa. Metsänhenki nimittäin elää ruoalla, kuten Viuhtikin. Enkä minäkään ikinä ruoasta karsi, vaikka rahat olisivat huvenneet. Eilen ostin kaupasta ruokaa kolmelläkymmenellä eurolla.
Psyykkaan jo itseäni tämänpäiväiseen kuntosaliharjoitukseen, tankkaan banaanilla ja appelsiinilla jotta jaksan töiden jälkeen urakoida hyvää oloa. Sparin vesipullosta kulauttelen myös alvariinsa, vaikka vesipullopelleily on mielestäni aina ollut hieman naurettavaa. Luulen kuitenkin, ettei ihmiselle ole pahaksi tehdä itsestään hieman naurettava silloin tällöin. Saapahan syyn nauraa.
Näin siis alkaa tarina Viuhtista ja metsänhengestä. Jos haluat lukea lisää, se saattaa olla mahdollista taas muutaman päivän päästä. En kuitenkaan lupaa mitään, sillä metsänhenkiä ei voi käskeä. Peukut pystyyn.
